Potilaana Sydänosastolla

Vaaratekijät ja synty

Sydäninfarktin tunnistaminen

Saapuminen sydänvalvontaan

Valvontalaitteet

Lääkehoito

Tutkimukset

Yleistä

Siirtyminen osastolle

Vierailut osastolla

Linkkejä

 

Tutkimukset

Sydäninfarktiin sairastuneen perustutkimuksiin kuuluvat sydänfilmi (EKG), verikokeita, sydän-keuhkokuva (THORAX-röntgen), sydämen ultraäänitutkimus, mahdollisesti sydämen varjoainekuvaus ja kliininen rasituskoe, joka tehdään yleensä kaikille sydäninfarktipotilaille, jollei ole estettä. Kliinisen rasituskokeen tekee aina lääkäri.
 
Sydäninfarktipotilaan verikokeista merkittävimpiin kuuluvat tietyt merkkiaineet, joiden avulla sydänlihasvaurio pystytään tunnistamaan. Sekä Troponiini- että Kretiinikinaasi- nimisiä merkkiaineita erittyy verenkiertoon kun sydänlihas vaurioituu.

EKG eli sydänfilmi on eniten käytetty sydäninfarktipotilaan tutkimus, jonka perusteella voidaan tutkia sydämen rytmihäiriöitä, verenkiertoa ja sydänlihaksen kuntoa. Potilaan iholle kiinnitetään 10 elektrodia(liima-anturia), kuusi vinosti rintakehän yli ja yksi jokaiseen raajaan. Niistä kone laskee 12 käyrää, jotka piirtyvät laitteessa olevaan paperiin. Sydänfilmi otetaan valvonnassa olevilta potilailta päivittäin.

THORAX eli sydän-keuhkoröntgenkuva kuuluu myös sydäninfarktipotilaan perustutkimuksiin. Sydänvalvonnassa se otetaan rutiinisti kaikilta sinne saapuvilta potilailta. Röntgenhoitaja kutsutaan paikalle siirrettävän laitteen kanssa, jolloin potilasta ei turhaan rasiteta siirtämällä paikasta toiseen.